Opus V tuo tasapainoisen metsäsinfonian kautta esiin sen, miten petollista ja muuttavaa tieto voi olla. Orris Absoluten kukkaiset ja vahamaiset tuoksut, Orris Concreten voinen ja metallinen vivahde, jota kuivat puut ja Rhumin huumaavat höyryt ruokkivat, maalaavat mustavalkoisten numeroiden, rikkinäisen lasin ja metallipöytien takana humisevan datan binäärimaailman, kun taas Oudin ja Civetin raaka eläimellisyys sekä kuihtuvan ruusun ja jasmiinin haalea tuoksu tuovat mieleen koneiden rinnalla elävän ihmisen tuoksun.